Final final presentation :)

Pidin tosiaan omalle klubille (Toijala-Akaa Rotary Club) vielä viimesen esitelmän koko vuodesta, niinkun pitääkin. Tällä klubi näkee vielä että kyllä kannatti lähettää mut vaihtoon ja kuinka oon kasvanu ja kehittyny vuoden aikana :3 Tähän sit virallisesti loppu mun sopimus Rotaryn kanssa, eli vaihtovuosi on nyt ohi. Koitin silleen yleisesti kertoo asioita, kun ne on kuitenki lukenu mun blogia ettei mitään yksittäisiä tarinoita kannata kertoo.


(Kauheeta ku puhun suomee ja kauheeta ku toi yks rasta sojottaa rumasti)

Kun toi mun kamera ei jostain syystä tykkää kuvaa 20min enempää ni kerron tässä mitä vielä lopuks selitin.

 Eli eka perhe oli Monique, George, Jason ja Jessica (ekalla kertaa Gala Jasonin ja Jessican sijasta). Ne oli hyvä perhe ja ainut mun perheistä keillä oli aikasemminki ollu vaihtari, eli tavallaan tiesi miten tää juttu toimii. Olin niillä toiseenkin kertaan kun koulut alko vuodenvaihteen jälkeen, sillon oli lapsetki kotona. Tokana menin kolmeks viikoks Kaylle ja Garrylle, koska mulle ei oltu löydetty seuraavia perheitä vielä ja ne oli lähössä Eurooppaan kolmen viikon päästä. Onneks sit sillä välin mulle löydettiin "oikee" perhe kolmeks kuukaudes. Menin näille vielä takasin viimesenä, kun mietittiin mulle vikaa perhettä et laitetaanko mut vielä uuteen perheeseen vai menisinkö takasin näille. Kay ja Garry tykkäs et tulisin takas ja mustaki ne oli tosi kivoja ni menin sinne :) Kesän olin Haleseilla, joihin kuulu Clair, Mike ja Robert. Niillä oli tytär vaihdossa Sveitsissä, joka tuli sit takasin silleen et sain pari viikkoo vielä asua sen kanssa kunnes vaihoin seuraavaan perheeseen.

 Olin Rotaryn piirissä 9910, ja tykkäsin tosi paljon tän rotaryn toiminnasta. Meille vaihtareille oli järjestetty tosi paljon kaikkee. Ensinnäki oli Orientation weekend, missä oli in- ja outboundit yhessä opettamassa toisiaan. Musta oli tosi hyvin hoidettu lähtevien vaihtarien opetus, just tällä et laitettiin tulevan maan paikallisen kanssa yhteen tällä leirillä. Sit oli Marae weekend, mistä vähän kerroin aiemminkin. Siellä just tutustuttiin ja opittiin maorikulttuuria, ja kaikki piti puheet omasta maastaan, outboundit vielä tulevalla kielellään huii. Sen jälkeen oli South island trip, mikä oli ehottomasti koko vuoden kohokohta. Meistä vaihatareista kehitty yks iso perhe ja kaikki oli kavereita keskenään. Nää on niitä ihmisiä keitä tuli eniten ikävä. Siellä mm. mentiin kajakilla pari päivää, pyöräiltiin pari päivää, patikoitiin kolme päivää, mentiin kaikkia eteläsaaren pieniä ja isompia kaupunkeja läpi, nähtiin maailman upeimpia maisemia ja tehtiin koko ajan jotain ellei oltu bussissa kattomassa lotria. Koko reissu kesti 16 päivää.

 Tänä vuonna meillä piti olla Tongariro crossing, missä oltais patikoitu "Mordorissa". Me ei kuitenkaa sinne voitu mennä tulivuorenpurkausriskin takia. Sen sijaan mentiin Coromandelille patikoimaan, mä en kylläkään patikoinu kun käsi oli kipsissä enkä halunnu ottaa riskiä et kaadun ja hajoon vielä pahemmin. Piirikokous meillä oli Norfolkin saarella, Uuden-Seelannin ja Australian välissä. Se oli kunnon paratiisisaari, jossa oli vaan reilu tuhat asukasta ja tosi upee ytheishenki. Sitten oli enää Challenge camp yhteisenä ohjelmana, missä oli melkeen jokaiselle vaiharille oma leirikaveri, joka oli jollain tapaa vammanen. Tosi hieno kokemus.

Eteläsaarelta näytin vielä Agnesin tekemän videon ja siinä kohtaa alko tulla tunteet pintaan.

 Itkua vääntäen vielä lopuks kerroin kuinka kaikkien näiden ihmisten ja kokemusten myötä Uudesta-Seelannista tuli mulle toinen koti. Kaikista vaikein kohta koko vuodessa oli hyvästit. Kiitos teille. *aplodeja aploodeja*