Marae Weekend + uus perhe!

Oon nyt ollu aika kiireinen viime aikoina ni ei oo tullu uutta päivitystä, mutta muistakaa, et no news means good news, varsinkin kun vaihtarista puhutaan.

 Meillä oli rotaryn järjestämä Marae Weekend viime viikonloppuna, mihin osallistu taas kaikki in- ja outboundit eli nykyset ja lähtevät vaihtarit. Mentiin yöpymään Tehanaan maraeen, joka on maoreille vähänniinku kirkko. Sinne kokoontuu yleensä tän alueen suku whanau tai koko heimo iwi. Nyt sillä oli vaan me rotarit vierailemassa ja muutama maori meitä opettamassa. Meille pidettiin perinteinen maori tervetuliaisseremonia Te Karanga Powhiri, eli meille lauletaan tervetuloa haere mai -laulu ovelta ja me kävellään pihan poikki hiljaa sisälle, jossa sit me laulettiin vuorotellen pari laulua nimiltää E Toru Nga Mea ja E Hara i te Mea, jotka opeteltiin jo IYE Weekendillä. Kun päästiin muodollisuuksista laitettiin sängyt valmiiks tän ison salin lattialle, kaikilla päät seinään päin koska pää on pyhä ja kenenkää jalat ei saanu osottaa tai olla lähellä kenenkään päätä. Myöskään kenenkään tyynyllä ei saa istua. Ja naiset ei saa pahemmi availla haarojaan, varsinkaa astua kenenkää yli, koska naisten haaroväliä pidetään aika tärkeenä kans :D

Marae päivällä

Marae yöllä. Saatiin nukkua tähtien alla :)

 Tän maraen takana oli tavallaan maorikylä 300 vuotta sitten, ennenku britit tuli ja muutti kaiken. Meijän piti valita oma heimopäällikkö, joka sit johtaa meijät tähän kylään ja tekee sovun paikallisen päällikön kanssa. Valittiin brasilialainen Gabriel koska se koko ajan hokee olevansa porukan leader ku on ollu puol vuotta pitempää täällä :D Se oli tosi upee ja hienosti tehty paikka. Kun mentii päällikön talon wharen eteen ni se rupes huutaan ja tanssiin meille, ja lopuks laski semmosen risun maahan Gabrielin eteen, ja Gabrielin piti sit nostaa se päänsä yläpuolelle rauhan merkiks. Sit päällikön wharen viereisien kahen pikkuwharen edessä olleet naiset rupes laulaa haere mai -laulua, sit lopuks kaikki siitä liitty lauluun ja hui se oli pelottavaa :D Gabriel sit kiitti tervetuliaisista ja päästiin sisään.

Maorikylä

Toinen pikkuwhare ja päällikön whare

Hongi päälliköiden kesken

Wharen sisällä oli hieno vartija

Joku naikkonen joka joutu veden omaks kun sen suojelija/palvelija ei luottanu

 Myöhemmin ku oltii kierrelty tätä kylää kapa haka -ryhmä piti meille esityksen, jossa näytti kaikkia maoritansseja, kuten just hakan ja naisille poilla ja tititorialla tanssia. Poi on semmonen pallo narun päässä ja tititoria on keppi, näitä alunperin käytti miehet sotaan valmistautuessa, kehitti käsien lihaksia ketterämmiks. Nykyään niitä käytetään vaa naisille tanssiessa ja laulaessa.

 Lauantaina mentii Waitangi Treaty Groudsille, missä maorit ja britit allekirjotti ekan yhteisen sopimuksensa. Tää paikka oli tosi brittipuoleinen, ei kerrottu esim mitä ne tarkalleen sopi tässä sopimuksessa, sanottiin vaan et maoreja suostuteltiin mm sillä et jos maorit ei ois allekirjottanu niin luultavasti ranskalaiset ois tullu myöhemmin ja vallottanu koko paikan. Kun juttelin aikasemmin koulukaverin Gracen ja mahollisen tulevan host-isän Robin kaa, niin ymmärsin et ne periaatteessa sano et antakaa maata, tai kuolkaa ja antakaa maata. Kaikkee maata ne ei vaatinu, vaan maoreillekin jäi, mutta britit tietty päätti mikä maa menee kellekkin joten maoreille jäi se huonompi puolisko. Tää sopimus myös käännettiin maoriks vaan kahessa päivässä, joten käännös oli aika huono ja kuulemma sano eri asioita kun englanninkielinen versio. Ja tietenkin tän jälkeen kun brittejä alko valuun tänne ni maoreja ruvettiin syrjimään, kieltä ei saanu puhua eikä uskonnollisia menoja katottu hyvällä. Kun sit asiat käänty päinvastoin tossa 1900-luvun lopulla niin nyt sitä katotaan pahalla. Kukaan, ainakaan perimmiltään britti kiwi, ei tykkää siitä et yhtäkkiä isoissa kaupungeissa kyltit on sekä englanniks että maoriks ja koulussa on pakko ainakin vähän opetella maoria ja niiden kulttuuria. Sitä katotaan pahalla et alkuperäset asukkaat saa vihdoin oikeuksiaan takasin ja kieltä yritetään elvyttää. Ajatellaan vaan, että mitäs sillä kielellä muka ulkomailla tekee. Anteeks rage mut mä en ymmärrä. Mä arvostan et yritetään korjata sitä mitä britit teki väärin ennen vallanhimoissaan. Joo, jatketaan...

Maisemaa Waitangista

Waitangissa oli hieno whare kans

 Yöks mentii sitten läheisen peruskoulun saliin, johon meijät kutsuttiin taas kun maraeen eli piti ottaa kengät pois ja asettaa pedit taas päät seinää kohti. Iltapäivällä me tyttöjen kesken tehtiin omat poit ja opeteltiin niiden käyttöä ja vähän myös tititorioilla yritettiin säätää :D Pojat samalla harjotteli hakaa. Illalla sit esitettiin uusia taitojamme ja lopuks kaikki piti pienet puheet omasta maastaan sillä kielellä, mitä puhutaan vaihtomaassa. Kaikilla muilla paitsi mulla on outbound jota voi opettaa puhuun tulevaa kieltä :( Mä vaan pystyn auttaa vähä Alexieta, joka menee Ruotsiin, mut en paljoo ku on kuitenki Oscar Ruotsista joka on tietty ruotsissa mua miljoona kertaa parempi.

Koulun sali, jossa nukuttiin

Gala ja poi

 Sunnuntaina sit melottiin waka amalla. Se on vähänku kajakki, siihen menee kuus ihmistä ja vasemmalla puolella on semmonen tasapainoo pitävä ylimääränen kelluke ama. Ensin harjoteltiin pariin kertaan 100-200m rannasta ja takasin ja sit pidettiin kisat. Oli vaan kaks waka amaa, joten jouduttiin pitää kaks kisaa, mut mun joukkue voitti toisen! Se oli kyl rankkaa käsille mut tosi kivaa! Sain poltettua myös mun posket ekaa kertaa täällä, ku ei ollu aurinkorasvaa mukana. Hyvä minä. Oli kiva mennä kouluun maanantaina punasilla poskilla :D

 Maanantaina menin myös päivälliselle uuteen perheeseen, josta sain kuulla viime viikolla. Meen sinne siis nyt Kayn jälkeen, enkä Swanepoeleille takasin niinku sanoin. Muutan 11.11. Oon niillä kesäloman ja niillä on mökki mis vietetään sit paljon aikaa jee! Mökillä meinaan siis taas semmosta kesäasuntoo enemmänki. Vietän niillä myös mun synttärit 18.11., ja joulun rannalla :) Niillä on 15-v. poika Robert, ja 17-v. tytär Anna joka on vaihdossa Sveitsissä nyt. Äiti oli tosi mukava ja isä hauska :) Mut tosi kiva kun on host-veli! Pääsen asuun Annan huoneeseen ja jakaan kylppärin Robertin kaa. Ainut ongelma visiitissä oli ruoka, joka oli vähän liian tulista mulle :D Mun pitää kertoo niille etten oikee tykkää tulisesta, niiskutin ja pidin vesitaukoja syödessä meinaa koko ajan.

Eka koulupäivä Whau Valleystä takana

Muutin tosiaan viikonloppuna uuteen perheeseen ja oli Labour Weekend, eli maanantai oli vielä vapaata niin tänään vasta oli eka koulupäivä täältä. Niinku jo aikasemmin kerroin, saan kyydin kouluun jee, mut päätin kävellä takas. Matkaa on 4km (toisin kun aikasemmin sanoin) ja aika paljon mäkiä ku Uudessa-Seelannissa kuitenki ollaan. Huomasin et oisin ilmeisesti pari mäkee voinu välttää oikasemalla yhen urheilukentän läpi. No jaa, on hyvä olla jälkiviisas. Ainaki tuli reisille liikuntaa :D

 Sain Kaylta uuden repun! Se oli ite heittämässä sitä pois ni pelastin, musta se on tosi hieno ja huomasin et se on saman tyylinen kun mun yks laukku jonka sain mun vanhemmilta! Aikasemmin käytin koulussa semmosta vanhaa kömpelöö isoo olkalaukkua, joka sai hartiat kipeiks sen toispuoleisuudesta niin nyt kelpaa taas kävellä!

Uus vanha reppu ja mun laukku :)

Tämmösiä Kay hankki mulle kans lounaaks, siellä on siis 10 minipussia ton ison pussin sisällä :D

 Monique oli aikasemmin infonnu Kaylle, et tykkään kinkusta mun voileivän päällä, niin käytiin sitten viikonloppuna ostoksilla mun arjen lounaita varten. Kay kysy et nii sähän tykkäät kinkusta ja veti hyllystä semmosen joulukinkun tyylisen kinkun. Ei siis viipaloitu tai mitään. Olin vähän hämilläni mut lopulta tyytyväinen koska se on hyvää :D Kay ja Gary muuten ihmetteli ja virnisteli ku laitoin aamulla leivän päälle juustoo ja salaattia, ei kuulemma salaattia voi laittaa leivän päälle. Tää pariskunta on muuten ihan täys kiwi, eli uusseelantilainen, kun taas edellisessä perheessä molemmat vanhemmat oli varttunu ja asunu suurimman osan elämistään Etelä-Afrikassa.

 Täällä kun on vieressä toi farmi niin kuulee ihania "luonnon ääniä" vähän väliä. Aina on joku lintu tai aasi kiljumassa :D Ei siis haittaa mua, paitsi aamuyöstä ku kukot alkaa kiekuun huomenta ja mä haluisin vielä nukkua. Käytiin tuolla farmilla sunnuntaina illalla grillijuhlissa. Ei ne siis mitkään viralliset juhlat sun muut ollu, en vaan osaa kääntää barbequee paremmin suomeks. Siellä oli paljon porukkaa tästä naapurustosta ja jotain niiden perheitä. Olin porukan nuorin, enkä oppinu ku yhen nimen ja senki vaa koska tunnen jo yhen Jasonin. Ja Kay vahingossa äänsi sen J:n alussa suomalaisittain, koska oli just selittäny kuinka Jassu lausutaan, ni jäi hyvin mieleen :D "Jeison". Niillä oli siellä pikkunen musta karitsa joka ei oikee halua syödä :( Joku oli löytäny sen ruokailemassa kuolleesta äidistänsä, ja toi sit tonne farmille pelastettavaks. Siellä se oli omassa häkissänsä eristyksissä muista koska oli varmaan saanu jonkun pöpön kuolleelta äitiltänsä :( Se oli niiiin pikkunen, raukka parka.

Tällästä näkyy mun ikkunasta. Siinä on alpakoita, emu, sika ja jotain sorsia.

Mun minihuone :)

Ei oo säilytystilaa muuten ku pöydät, toi kaappi ja kolme laatikkoo tosta yöpöydästä, silti mahtu just ja just kaikki!

Tässä pari kuvaa mitä otin koulusta tossa joku kaunis päivä :D Oon oppinu yllättävän paljon maoritunneilla. Noilla naispuolisillakin hahmoilla on siis nimet, mut en millään muista niitä ku ne on tosi pitkiä.

Mun koulun whare. Kengät pois sisällä!

Io, "pääjumala"

Hine-ahu-one eli ensimmäinen ihminen ja sen ja Tane Mahutan tytär

Mahuika eli tulen jumalatar ja se sama tytär mut vaan manalan "herraks" muuttuneena. Se suuttu koska rakastu ja hankki lapsia Tane Mahutan kanssa ja sai vasta myöhemmin selville et se oli sen oma isä!

Manse Street. Jossain näin myös Finlayson Streetin, mut en saanu siitä kuvaa enkä enää muista missä se oli!

Bye Swanepoels!

Tänään tuli Moonikan vanhemmat farewell dinnerille meille kun mä ja Gala vaihetaan perheitä huomenna. Saatiin pienet lahjat vanhemmilta, molempien lempikarkkia (Galalle jotai valkosuklaata ja mulle lakusuklaata) ja Monopoly Deal -pelikortit! Ollaan pelattu täällä aina välillä iltasin tätä peliä ja se on niin hauska! Koko päivä mulla meni pakkaillessa, otan melkeen kaiken mukaan vaik meen vaa 3 viikoks :D Tulee ikävä, mut onneks mä tuun takas vielä. Galan kaa en enää pääse asuun ikävä kyllä :(
Pari Galan kameralla otettua kuvaa (sillä on oikeesti ihan hyvä kamera mut en tiä mitä se tekee kuvillensa ennen ku lisää faceen ku ne on aina tän laatusia :D)

<3

Granny and Grandpa :)

Tuli mieleen kun rupes päässä soimaan Rakkauden haudalla, et osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos:

1. Kiitos!
2. Tack!
3. Thank you!
4. Danke!
5. Merci!
6. Gracias!
7. Xiexie!
8. Arigato!
9. Spasiba!
10. Kia ora!
(11. Cheers, mate!)

PAKETTI!

Oon tässä ny kolme ja puol viikkoo odotellu pakettii Suomesta, ja nyt tänä aamuna se vihdoin tuli! Monique tuli herättään mut ja eka se sano et mun paketti on kadonnu, mä ihan unenpöpperössä en ees kuullu mitä se sano ja kyselin vaa et mitä, mitä?? Sit se heitti dramaattisesti mun paketin mun sängylle :D Mut oon niiiiiiiiin ilonen nyt!! Sain suomenlipun, pipon, collarit ja paaaljon suklaata ja salmiakkia :)

Kiitokset kuuluu äitille ja isälle paketin lähettämisestä, ja kaikille läksiäisten vieraille namien antamisesta!

Paketti ei ollu ihan alkuperäsessä kunnossansa perille päästyä :D

Mä arvasinkin et varmaan avataan tullissa, onneks kuitenki kaikki tavarat pääsi perille asti :)

Ja tässä ne nyt on!! Mä en tiä mistä alottaa :D

Uus perhe!

Muutan uuteen perheeseen ens lauantaina! Meen Georgen sihteerille, Kaylle, kolmeks viikoks. Vaan kolmeks viikoks koska sen jälkee Kay lähtee Eurooppaan lapsenlapsensa häihin. Eli meen aika vanhalle pariskunnalle. Käytiin Kaylla kylässä viime lauantaina, ni näin sit et mihin oon menossa, mikä vähän vähentää muuttostressiä :)

Aika pieni kuva mut no jaa.

 Sen talo on söpö ja pieni! Ei oo ku kaks makkaria, olkkari, keittiö ja vessa. Mut vaikka talo onkin pieni, mun huone on isompi ku mun nykynen ja siel on kans parisänky, kelpaa :) Niillä on aika iso corgi nimeltään Oscar. Käskettiin se istuun ni ei sen takamus laskenu ku pari senttii, ja sen maha melkeen osuu lattiaan ku se seisoo :D Kaysta en oo oikeesti kuullu mitään muuta kun hyvää, kaikki kehuu sen aina kattoon ku kerron et meen sille asuun. Se on kieltämättä tosi mukava ja toivottavasti siel on kiva olla. Eikä se oo ku 3 kilsan päässä koulusta! Kay sano et voi heittää mut kouluun ja takas aina työmatkoillansa, mut se ois klo 8 ja 17 ja mulla alkaa koulu vasta 8:45 ja loppuu jo 15:25. Voisin myös ihan helposti kävellä sen 3km, eikä liikunta oo muutenkaa ikinä pahitteeks :D Hauska juttu täs visiitissä oli kun Kay kysy haluuks joku teetä tai suklaapatukan. George otti sit teetä ja mä ja Gala suklaata. Tarjolla oli siis suklaapatukka mut käsiin lämähti suunnillee 100g suklaalevy! :D Ihan mukava yllätys.

 Sunnuntaina sit mentii käymää Sandralla, eli klubin pressalla, jolle Gala menee asuun viikoks ennenku menee takasin edelliseen perheeseensä. Se asuu tosi kaukana kaupungista mikä ei oo Galalle kovinkaan ihanteellinen mut maisemat kotoo on kyl tosi upeet! Ne asuu kukkulalla, ni ikkunoista näkee monien kilometrien päähän. Gala muuttaa samaa aikaa ku mä, eli ens viikonloppuna. Sillon sunnuntaina Monique ja George lähtee Eurooppaan tapaa Jessicaa, eli niiden tytärtä joka on nyt vaihdossa Belgiassa. Samalla reissulla ne käy tapaamassa Samia ja Romainia, jotka oli täällä viime vuoden vaihdossa, ja mun isää ja pikkuveljee. Aikamoinen reissu niillä edessä ku Romain on Sveitsissä ja Sam Ranskassa :D

 Sunnuntaina vietettii myös synttäreitä Jasonille, joka täytti maanantaina 21. Täällä 21-vuotissynttärit on iso juhla, mut Jason ei pitäny sitä kovinkaa isona juttuna. Se sit ilmeisesti maanantaina meni kavereidensa kaa johki ulos viettää vähän nuorekkaampia synttäreitä, kun meitä oli täällä vaan mä, Gala, Monique, George ja Moniquen vanhemmat... Syötiin hyvää ruokaa, nimeltään Beef Wellington, jonka tekeminen alotettiin kahen aikaan, ja päästiin syömään vasta seittemältä :D Jälkkäriks oli viel kakkua ja suklaamoussea, et kyllä tulin ihan kiitettävän täyteen ateriasta! Heräsin vielä seuraavana yönä unettomuuteeni kolmen aikaan ja oli vieläkin ihan täys olo :D

Mun ja Jasonin jalat! Vihdoin tuli tää kuva otettua

Jasonin sääret. Joo älkää kysykö :D

Hyväntekeväisyysilta

Rotary on järjestö, joka yrittää tehä maailmasta parempaa paikkaa. Rotary on ollu mukana mm. polion hävittämisessä maailmasta. Nyt polion uusia tapauksia löytyy enää vaan muutama kahdesta maailman maasta. Eilen illalla Whangarei South klubi järjesti hyväntekeväisyysillan, jossa pelattiin 6 hengen tiimeissä trivial pursuitin tapasta peliä ja syötiin fish & chips. Voittajajoukkue sai päättää mihin hyväntekeväisyyteen illan tuotot laitetaan. Meijän klubista oli kaks joukkuetta: City Slickers (mun joukkue) ja Teacher's Pets.

 Oli tosi mukava ilta ja fish & chips oli tosi hyvää, vaikkei kuitenkaan niin hyvää ku ravintoloissa. Tai no se oli eri tavalla hyvää, sellasta kotitekosemman makusta. Meijän joukkue ikävä kyllä ei voittanu, läheskään :D Oltii viimesimpiä... Voi ei mikä häpeä. Mut onneks meijän klubin toinen joukkue voitti koko homman ihan ylivoimasesti! Suurin osa joukkueen jäsenistä oli opettajia, joten aika hyvä yleissivistys koko joukkueella. Mut ei kyl sinänsä haittaa ettei meijän joukkue voittanu, koska rahat meni kuitenki samaan paikkaan ku mihin meki ne oltais laitettu :)

 Caitlin on mua vaan vuotta vanhempi samaa koulua käynyt tyttö/nainen, jolla on tosi harvinainen syöpä. Tätä syöpätyyppiä löytyy vaan kahella henkilöllä maapallon eteläpuolella. Se tarvii siis rahaa päästä hoitoihin Australiaan, kun valtio ei maksa, eikä hoitoo löydy Uudesta-Seelannista. Saatiin kuulla tästä tapauksesta itekki vasta edeltävänä päivänä, kun meijän klubilla oli kokous ja Caitlin (ei tämä kyseinen) esitelmöi ja myi arpoja tän hyväks.

Tane Mahuta

Käytiinpä vähän mettässä pyörimässä. Mentiin siis kattoon Uuden-Seelannin suurinta puuta, nimeltään Tane Mahuta, lajiltaan Te Kauri, korkeudeltaan 52 metriä, rungon ympärysmitaltaan 14 metriä, iältään noin 2000 vuotta. Tane Mahuta, kenen mukaan tää puu on nimetty, on maoreille jumalantapanen tyyppi, se on kahen jumalan poika. Tane Mahuta oli mukana ensimmäisen ihmisen luomisessa, jos muistatte mun aikasemmasta postauksesta. Kaikki ihmiset on siis Tane Mahutan lapsia, koska jos oikeen muistan ni se tais viel hankkia lapsia tän ensimmäisen naisen JA sen tyttären kaa. Insestiä, kyllä vain, löytyy joka uskonnosta :D

Tie mutkitteli kivasti keskellä mettää

Hieno lehti :)

 Ei päästy muuta ku kattelee tätä puuta, koska sen juuret on kuulemma niin herkät ettei niiden päällä voi kävellä ni sinne mettää oli tehty semmonen puinen käytävä mitä pitkin vaan sai kävellä. Ja siellä mettässä elää kiivejä, en kyl nähny yhtäkää :( Mut ei kai ne muutenkaa kovin innoissaa hakeutuis ihmisten luo :D Mut koiria ei sinne mettään saanu viedä just sen takii et ne saattais tappaa kiivejä. Mettän vieressä oli pieni kiska mistä sit lopuks ostettii jädet ennenku lähettii ajaa takaspäi.

Mitä? Kanasipsei? Pitää ostaa joku päivä ihan vaa maistettavaks :D

En oo kovin edustava, mut tää kuva onkin otettu noista jädeistä <3

 Matkalla takas kierrettii rannan kautta, joka on länsirannikolla, eli Tasmaninmeren äärellä. Huhhuh, se meri kävi ihan hulluna. Hirveen kokosia aaltoja ja tuuliki niin kovaa et puut sillä alueella oli ihan toispuoleisia :D Kaikesta huolimatta se oli kyl tosi kaunis paikka, ja siel oliki jotai loma-asuntoja kans.

Mä en ikinä kyllästy näihin maisemiin