Miten musta tuli vaihto-oppilas?

Kaveri pyysi mua kertomaan, miten päädyin vaihto-oppilaaksi. Kuulemma muutkin voisivat olla kiinnostuneita aiheesta. Noh, minähän kerron. Tästä tulee sit tosi pitkä.

 Kuten oon jo varmaan useaan kertaan toitottanu, päätin vaihtoon lähtemiseni jo 10-vuotiaana. Idean sain mun isältä, joka oli myös vaihdossa nuoruudessaan. Isä on myös vaihtovastaavana paikallisessa Rotary-klubissa, joten Rotarien kautta vaihtoon lähteminen vaikutti järkevimmältä vaihtoehdolta. Vaihto-ohjelmaan hakeminen piti alottaa jo viime vuoden kesällä. Laitoin sillon kirjeen paikalliselle klubille, jossa kerroin hiukan itestäni ja halusta lähtee maailmalle. Takasin tuli sitten iso nippu paperia, joka piti täyttää marraskuuhun mennessä. Aikaa oli paljon, silti jotenki onnistuin jättää melkee kaiken viime tinkaan. Mulla oli siinä välissä myös äikän, matikan ja bilsan kirjotukset, jotka vei tosi paljon mun aikaa ja jaksamista näihin vaihtohommiin.

 Siinä isossa paperinipussa, jota myös hakemukseksi kutsutaan, oli enimmäkseen perustietoja musta ja mun perheestä. Niiden lisäks mun ja jommankumman vanhemman piti kirjottaa kirje, jossa kerrotaan musta ja mun innostuksesta lähtee vaihtoon. Kirjeen kirjottaminen oli aluks aika vaikeeta, mutta lopulta siitä tuli 3-sivunen aika helpostikki. Joillain on vaikeuksia saada siitä niin pitkää, mut ilmeisesti mä oon hyvä kertoon itestäni :D Siinä hakemuksessa oli kyl apukysymyksiä, mistä kertoa siinä kirjeessä. Siihen piti myös laittaa neljä kuvaa: family, special interest, something important to me, my home. Hakemukseen tarvitaan myös lääkärin ja hammaslääkärin tutkimukset, että on terveytensä kannalta hyvä vaihto-ohjelmaan. Kolme vaihtomaata sai valita, paremmuusjärjestykseen (Mä laitoin 1. New Zealand, 2. Canada, 3. USA) Tää hakemus kirjeineen kaikkineen lähetettiin sitten omalle klubille, piirille ja maailmalle. Se jäi vielä sanomatta, että kaikki piti tehä englanniks, vaikka se nyt on aika selvää.

 Sitten tuli odotuskausi. Hakemus on lähetetty, odotellaan siis vaan vastausta, että mihin pääsen vai pääsenkö ollenkaan. Tammikuusta huhtikuuhun ei siis oikeestaan ollu paljoo tekemistä vaihdon kannalta. Siinä välissä tuli vain se taianomainen päivä, helmikuun kahdeskymmeneskolmas, kun mulle tuli viesti piirin vaihtovastaavalta, että hän hakee mulle ensisijaisesti paikkaa Uudesta-Seelannista. Mä sekosin. Uuteen-Seelantiin on vaan yks paikka Suomesta, ja se on varattuna mulle! Tän viestin jälkeen oli enää Uuden-Seelannin päästä kiinni, että pääsenkö sinne vai en, mutta homma oli siinä jo melkeenpä varma.

 Keväämmällä oli koulutustilaisuuksia. Ensin Tampereella piirin sisäinen koulutus, ja sitten Lahessa koko Suomen koulutus. Niissä kerrottiin, että mikä on Rotary, ja millanen pitää vaihto-oppilaan olla. Lahessa oli myös alueittain omat koulutukset, ja mä menin samaan Australiaan menevien kaa. Siellä jaettiin sellaset laput, jossa kerrotaan meijän Oseaniaan lähtevien yhteisestä leiristä Singaporessa, ja siinä on kaikki lennot ja matkavaratiedot sun muut. Siellä Lahessa myös kokeiltiin Rotary-jakkuja, ja tilattiin semmoset. Sieltä ostin myös noi paidat ja Rotary-pinssit.

 Pikkuhiljaa alko tulla sähköpostia Uudesta-Seelannista, ensin mun vastaanottavan klubin presidentiltä, sitten ensimmäiseltä perheeltä. Siitä lähtien oonki kaiken täällä blogissa kertonu. Eli vielä oli paljon paperihommaa. Viisumihakemus, koulujutut, vakuutukset...

 Tässä sitä ny ollaan. Alle viikon päästä lähtö. Aika hurjaa! :D