Kipeenä!

Lauantaina aamulla oli lähtö Aucklandiin 9.30am, kun nukkumaan pääsin vasta neljältä. Olin siis äänetön ja väsyny, mut en ees nukkunu autossa ku olin DJnä Laurielle ja Irikselle, joiden kaa menin! Otettii Gabriel kans matkalla mukaa. Mentii keskustaa Albert parkkiin, jossa Agnes piti jotain hyvästibrunssia muitten vaihtarien ja parin kaverin kaa. Voihan Agnes! Niin ihana :3

Tim :)

 Koska mulla ei ollu ääntä, olin pakannu (tai mun host-äiti pakkas) takin, huivin ja hanskat, ja sain mun pipon takasin Timiltä ku unohin sen niille viime viikonloppuna. Takki päällä oli kuuma, mut ilman takkia oli kylmä. Oivoi, kylmäkuuma tarkottaa et kipeekshän tässä tulee. Sen lisäks juoksin hakemassa lounasta ja myöhemmin Victoria (Brasilia), sit käytiin taidemuseossa ja örh. Ei hyvä. Oli kivaa mut ääni meni koko ajan vaa enemmä :D Lopulta maalattii meijän kasvot peliä varten (All Blacks vs. Ranska). Mä ja Laurie laitettii eka koko naamat vaa mustaks, oli hauskan näköstä! Sit Laurielle maalattii valkosella maalilla silver fern, mut mäpä keksin et hopeella tussilla tulee siistimpää jälkee, eli pyysin Agnesia piirtään sen mulle. Tuli kyl musta tosi hieno!

Kylmä

Lauriee

Belgia-kakku :D

Agnes kirjottaa mun lippuun

Iris ja Agnes

Mä, Gabriel, Iris, Tim ja Laurie

 Sit juostiin keskustaan bussille. Tässä vaiheessa porukka halkes kahtia, toinen puoli meni junalla. Ois pitäny mennä junalla kans :D Nojaa, päästiin lopulta paikan päälle pienien mutkien kautta ja huomasin ettei ääntä ookkaa oikeesti enää ollenkaa. Pääsin treenaan mun NZ viittomakieltä ja korviin kuiskimista. Onneks oli Challenge camp ni oppi vähä viittoon, ja kaikki muutki osas vähän. Osasin mm. kysyä missä vessa, esittäytyä, mitä kuuluu, hyvää huomenta, jne. Sit vaan yleisöön istuun ja huutaan All Blacksien puolesta! Paitsi et mulla ei ollu ääntä, joten en voinu ees laulaa kansallislaulua tai yhtää mitää. Hurrasin siis aina vaan äänettömästi. Oli tosi hyvä ja jännittävä peli! Ranska alotti pisteet, mut tottakai All Blacks voitti ;) Meijän ranskatiimi oli vähän suruissaan, eli Gabriel ja Tim, Iristä ei haitannu.

All Blacks haka jee :D
Rupesin kuvaan kansallislaulua tosi myöhässä mut no jaa...

 Pelin jälkee tunsin kuinka kipee oikeesti olin, lihaksiaki särki. Mut vielä piti päästä Agnesille yöks. Mentii siis johki bussii joka vei sinnepäin, se oli niin täynnä et jouduin seisoon. Oltiin jossain Pakurangassa, missä pestiin naamat Laurien kaa ja muut söi. Oli oikeesti niin huono olo, onneks pääsin ees peseen naaman. Sit kuulemma 5min päästä lähtee bussi kulman takaa. Okei, päädyttiin juokseen jonku parkkipaikan läpi koska nähtiin se bussi ja se oli just lähössä. Teki hyvää... :D No lopulta päästiin lähelle Agnesia, käveltiin loppumatka ja vihdoin siellä. Eristäydyin muista ja menin heti peiton alle. Tuntu pahalta mut en ois pystyny seurustelee mitenkää siinä kunnossa.

 Vielä aamullaki ku mentii kentälle oli ääni ihan täysin kateissa. Sanottiin heipat, itkettiin, ja lähettiin kotiin Laurien ja Gabrielin kaa. Oli hiljanen matka tällä kertaa. Laitoin facebookkiinki tältä matkalta mun ajatukset:

Always on the trip back home from Auckland airport I try to watch out as much as possible. That place reminds me that time is running out and I don't want to miss anything of this beautiful country. — paikassa New Zealand.

Hengataa lentokentällä

Vi ses om två veckor Agnes ♥

Ilosta porukkaa

En oikeesti tiä mitä ajatella siitä et kohta se oon mä joka menee koneeseen ja sanoo muille heipat. Ei vaan pysty. Agnes kirjotti blogiinsa et koko matka kotiin oli yhtä itkua mut lopulta kentällä oli innoissaan nähä kaikkia. Kauheeta vaan itkee reilu vuorokausi. Mulla on ekalla lennolla Singaporeen kaveri samassa koneessa, mut musta tuntuu ettei meistä paljoo seuraa oo ku surettaa niin paljon.