18. elokuuta 2013

Final final presentation :)

Pidin tosiaan omalle klubille (Toijala-Akaa Rotary Club) vielä viimesen esitelmän koko vuodesta, niinkun pitääkin. Tällä klubi näkee vielä että kyllä kannatti lähettää mut vaihtoon ja kuinka oon kasvanu ja kehittyny vuoden aikana :3 Tähän sit virallisesti loppu mun sopimus Rotaryn kanssa, eli vaihtovuosi on nyt ohi. Koitin silleen yleisesti kertoo asioita, kun ne on kuitenki lukenu mun blogia ettei mitään yksittäisiä tarinoita kannata kertoo.


(Kauheeta ku puhun suomee ja kauheeta ku toi yks rasta sojottaa rumasti)

Kun toi mun kamera ei jostain syystä tykkää kuvaa 20min enempää ni kerron tässä mitä vielä lopuks selitin.

 Eli eka perhe oli Monique, George, Jason ja Jessica (ekalla kertaa Gala Jasonin ja Jessican sijasta). Ne oli hyvä perhe ja ainut mun perheistä keillä oli aikasemminki ollu vaihtari, eli tavallaan tiesi miten tää juttu toimii. Olin niillä toiseenkin kertaan kun koulut alko vuodenvaihteen jälkeen, sillon oli lapsetki kotona. Tokana menin kolmeks viikoks Kaylle ja Garrylle, koska mulle ei oltu löydetty seuraavia perheitä vielä ja ne oli lähössä Eurooppaan kolmen viikon päästä. Onneks sit sillä välin mulle löydettiin "oikee" perhe kolmeks kuukaudes. Menin näille vielä takasin viimesenä, kun mietittiin mulle vikaa perhettä et laitetaanko mut vielä uuteen perheeseen vai menisinkö takasin näille. Kay ja Garry tykkäs et tulisin takas ja mustaki ne oli tosi kivoja ni menin sinne :) Kesän olin Haleseilla, joihin kuulu Clair, Mike ja Robert. Niillä oli tytär vaihdossa Sveitsissä, joka tuli sit takasin silleen et sain pari viikkoo vielä asua sen kanssa kunnes vaihoin seuraavaan perheeseen.

 Olin Rotaryn piirissä 9910, ja tykkäsin tosi paljon tän rotaryn toiminnasta. Meille vaihtareille oli järjestetty tosi paljon kaikkee. Ensinnäki oli Orientation weekend, missä oli in- ja outboundit yhessä opettamassa toisiaan. Musta oli tosi hyvin hoidettu lähtevien vaihtarien opetus, just tällä et laitettiin tulevan maan paikallisen kanssa yhteen tällä leirillä. Sit oli Marae weekend, mistä vähän kerroin aiemminkin. Siellä just tutustuttiin ja opittiin maorikulttuuria, ja kaikki piti puheet omasta maastaan, outboundit vielä tulevalla kielellään huii. Sen jälkeen oli South island trip, mikä oli ehottomasti koko vuoden kohokohta. Meistä vaihatareista kehitty yks iso perhe ja kaikki oli kavereita keskenään. Nää on niitä ihmisiä keitä tuli eniten ikävä. Siellä mm. mentiin kajakilla pari päivää, pyöräiltiin pari päivää, patikoitiin kolme päivää, mentiin kaikkia eteläsaaren pieniä ja isompia kaupunkeja läpi, nähtiin maailman upeimpia maisemia ja tehtiin koko ajan jotain ellei oltu bussissa kattomassa lotria. Koko reissu kesti 16 päivää.

 Tänä vuonna meillä piti olla Tongariro crossing, missä oltais patikoitu "Mordorissa". Me ei kuitenkaa sinne voitu mennä tulivuorenpurkausriskin takia. Sen sijaan mentiin Coromandelille patikoimaan, mä en kylläkään patikoinu kun käsi oli kipsissä enkä halunnu ottaa riskiä et kaadun ja hajoon vielä pahemmin. Piirikokous meillä oli Norfolkin saarella, Uuden-Seelannin ja Australian välissä. Se oli kunnon paratiisisaari, jossa oli vaan reilu tuhat asukasta ja tosi upee ytheishenki. Sitten oli enää Challenge camp yhteisenä ohjelmana, missä oli melkeen jokaiselle vaiharille oma leirikaveri, joka oli jollain tapaa vammanen. Tosi hieno kokemus.

Eteläsaarelta näytin vielä Agnesin tekemän videon ja siinä kohtaa alko tulla tunteet pintaan.

 Itkua vääntäen vielä lopuks kerroin kuinka kaikkien näiden ihmisten ja kokemusten myötä Uudesta-Seelannista tuli mulle toinen koti. Kaikista vaikein kohta koko vuodessa oli hyvästit. Kiitos teille. *aplodeja aploodeja*


12. kesäkuuta 2013

Kipeenä!

Lauantaina aamulla oli lähtö Aucklandiin 9.30am, kun nukkumaan pääsin vasta neljältä. Olin siis äänetön ja väsyny, mut en ees nukkunu autossa ku olin DJnä Laurielle ja Irikselle, joiden kaa menin! Otettii Gabriel kans matkalla mukaa. Mentii keskustaa Albert parkkiin, jossa Agnes piti jotain hyvästibrunssia muitten vaihtarien ja parin kaverin kaa. Voihan Agnes! Niin ihana :3

Tim :)
 Koska mulla ei ollu ääntä, olin pakannu (tai mun host-äiti pakkas) takin, huivin ja hanskat, ja sain mun pipon takasin Timiltä ku unohin sen niille viime viikonloppuna. Takki päällä oli kuuma, mut ilman takkia oli kylmä. Oivoi, kylmäkuuma tarkottaa et kipeekshän tässä tulee. Sen lisäks juoksin hakemassa lounasta ja myöhemmin Victoria (Brasilia), sit käytiin taidemuseossa ja örh. Ei hyvä. Oli kivaa mut ääni meni koko ajan vaa enemmä :D Lopulta maalattii meijän kasvot peliä varten (All Blacks vs. Ranska). Mä ja Laurie laitettii eka koko naamat vaa mustaks, oli hauskan näköstä! Sit Laurielle maalattii valkosella maalilla silver fern, mut mäpä keksin et hopeella tussilla tulee siistimpää jälkee, eli pyysin Agnesia piirtään sen mulle. Tuli kyl musta tosi hieno!

Kylmä

Lauriee
Belgia-kakku :D
Agnes kirjottaa mun lippuun
Iris ja Agnes
Mä, Gabriel, Iris, Tim ja Laurie
 Sit juostiin keskustaan bussille. Tässä vaiheessa porukka halkes kahtia, toinen puoli meni junalla. Ois pitäny mennä junalla kans :D Nojaa, päästiin lopulta paikan päälle pienien mutkien kautta ja huomasin ettei ääntä ookkaa oikeesti enää ollenkaa. Pääsin treenaan mun NZ viittomakieltä ja korviin kuiskimista. Onneks oli Challenge camp ni oppi vähä viittoon, ja kaikki muutki osas vähän. Osasin mm. kysyä missä vessa, esittäytyä, mitä kuuluu, hyvää huomenta, jne. Sit vaan yleisöön istuun ja huutaan All Blacksien puolesta! Paitsi et mulla ei ollu ääntä, joten en voinu ees laulaa kansallislaulua tai yhtää mitää. Hurrasin siis aina vaan äänettömästi. Oli tosi hyvä ja jännittävä peli! Ranska alotti pisteet, mut tottakai All Blacks voitti ;) Meijän ranskatiimi oli vähän suruissaan, eli Gabriel ja Tim, Iristä ei haitannu.

All Blacks haka jee :D
Rupesin kuvaan kansallislaulua tosi myöhässä mut no jaa...

 Pelin jälkee tunsin kuinka kipee oikeesti olin, lihaksiaki särki. Mut vielä piti päästä Agnesille yöks. Mentii siis johki bussii joka vei sinnepäin, se oli niin täynnä et jouduin seisoon. Oltiin jossain Pakurangassa, missä pestiin naamat Laurien kaa ja muut söi. Oli oikeesti niin huono olo, onneks pääsin ees peseen naaman. Sit kuulemma 5min päästä lähtee bussi kulman takaa. Okei, päädyttiin juokseen jonku parkkipaikan läpi koska nähtiin se bussi ja se oli just lähössä. Teki hyvää... :D No lopulta päästiin lähelle Agnesia, käveltiin loppumatka ja vihdoin siellä. Eristäydyin muista ja menin heti peiton alle. Tuntu pahalta mut en ois pystyny seurustelee mitenkää siinä kunnossa.

 Vielä aamullaki ku mentii kentälle oli ääni ihan täysin kateissa. Sanottiin heipat, itkettiin, ja lähettiin kotiin Laurien ja Gabrielin kaa. Oli hiljanen matka tällä kertaa. Laitoin facebookkiinki tältä matkalta mun ajatukset:

Always on the trip back home from Auckland airport I try to watch out as much as possible. That place reminds me that time is running out and I don't want to miss anything of this beautiful country. — paikassa New Zealand.


Hengataa lentokentällä
Vi ses om två veckor Agnes ♥
Ilosta porukkaa
En oikeesti tiä mitä ajatella siitä et kohta se oon mä joka menee koneeseen ja sanoo muille heipat. Ei vaan pysty. Agnes kirjotti blogiinsa et koko matka kotiin oli yhtä itkua mut lopulta kentällä oli innoissaan nähä kaikkia. Kauheeta vaan itkee reilu vuorokausi. Mulla on ekalla lennolla Singaporeen kaveri samassa koneessa, mut musta tuntuu ettei meistä paljoo seuraa oo ku surettaa niin paljon.

10. kesäkuuta 2013

Kamo High School Ball

Oli kivaa! Musiikki oli vähän turhan kovalla jo ite tansseissa, ni mul ei ollu enää ääntä sit jatkoilla. Yritin siis keskustella musiikin yli mikä ei varmaa ollu sit kovin fiksua. Ei jatkoilla sit paljoo enää puhuttu. En uskaltanu kantaa kameraa mukana ni otettiin vaa aluks näitä peruskuvia ja sit host-äiti vei kameran kotiin mukanaan. Siellä oli koulusta jotain tyyppejä ottamassa lisää kuvia joita ne on ny lisänny facebookkiin.

Johannes, Carol, mää ja Eetu
Ja heti piti jonkun ottaa kuva ovella kans
Ruoka on hyvää. En huomannu et meist otettiin kuvaa :D Löysin tän vasta facebookista

6. kesäkuuta 2013

Huomenna ball!

Vähän jänskättää vihdoin! Mul on nyt mekko, kengät ja korut kaikki valmiina. Mietin myös valmiiks jo et miten laitan mun rastat :) Mennää myös afterballiin, eli suomeks virallisille jatkoille, joista en oo kauheesti hyvää kuullu. Ainaki Girls' Highin afterballissa viime vuonna oli kuulemma vaan puolialastomia tyttöjä ja joka seinää vasten oli porukkaa imemässä toistensa naamoja. En siis tienny yhtään mitä odottaa ku ostin lipun :D No, toivottavasti on paremmat bileet ku noi edelliset!

 Viime viikonloppuna olin Timin synttäreillä/läksiäisissä Aucklandissa (yllätys yllätys). Mulla on nyt joka viikonloppu paitsi ihan viimenen matka Aucklandiin. Yritän parhaani löytää aina jotain kyytiä, mut ei kyl silti tuu halvaks. Tim oli kutsunu kaikki me vaihtarit ja jotain sen kavereita, oli kova meno! Nyt viikonloppuna meen lauantaina kattoon ehkä vuoden tärkeintä rugbypeliä ALL BLACKS VS FRANCE!! Mukana kolme ranskalaista (Gabriel, Tim ja Iris), jotka ei osaa päättää ketä kannustais :D All Blacks on Uuden-Seelannin maajoukkue, ja voitti 2011 world cupin Ranskaa vastaan. Tää on siis eka kerta sen jälkeen ku pelataa Ranskaa vastaan, siks vuoden tärkein peli!

"Päivänsankari" keskellä, Vale (Argentina), Laurie (Belgia) ja Gabriel (Ranska)

 Oon todennu et rugby on kyl paras joukkuepeli kattoo. Sopiva vauhti, kaikki antaa parhaansa, ei suojuksia (paitsi korville), ei feikkivammoja. Miksei tätä pelata Suomessa? Tai en oo ainakaa ikinä kuullu Suomen rugbyjoukkueesta! Tai no nyt kun asian googlasin niin ilmeisesti joukkueita löytyy yks kaikista isoimmista kaupungeista + Helsingissä on 4. Jokatapauksessa. Pääsen siis näkee livenä All Blacksin hakan! Mä niin nautin nähä hakoja :D

 Matsin jälkee Agnesille yöks ja sunnuntaina se lentääki jo kotiin :( Voidaan kuitenki aika helposti viel nähä ku Ruotsi on vaa pienen lätäkön takana. Pieni suunnitelma jo vaiheillaan... ;)

 Ens viikolla keskiviikkona mulla ois viimenen esitelmä mun klubille! Tosi vaikee saada yks vuosi ja kaikki mun miljoonat kiitokset mahtuun muutamaan minuuttiin. Vaikee päättää ees et mistä mää kertoisin. En vaan haluis vielä summata koko vuotta, ohan mulla vielä aikaa. Onhan? Äh...

31. toukokuuta 2013

Morgan + isä

Menin Aucklandiin viime viikon maanantaina illalla et voisin sanoo Morganille heipat lentokentällä tiistaina. Jäin kuitenki Aucklandiin vielä torstaihin asti, kun sillon isä lensi tänne. Otin näitten lisäks vielä perjantain pois koulusta kun isä oli kylässä! Eli viime viikon saldo koulussa oli maanantai. Hyvä minä! Tän takia missasin Maori Performing Artsissa haka Ara Ngapuhin opiskelun ja nyt siitä pitäs olla esitelma tehtynä ens maanantaina....... Eikä siinä vielä kaikki, se pitää myös esittää, siis se haka! Joku sotatanssi mistä en oo aikasemmin ees kuullu! Kaikki muut luokassa on kapa hakassa, eli ne nyt tietää vaikka mitä eri hakoja. Sen siitä saa kun ei käy koulussa. Koitan siis ettii youtubesta jotai videoo mistä voisin harjotella :D

 Kuitenkin! Oli tosi kiva nähä Morgania taas, viimeks ku nähtiin itkettiin jo heipat ku suunniteltiin tää reissu vasta myöhemmin. Kiitti Bob! Sen idea! Me ei oikee tehty paljoo vikana päivänä niiku svenska pojkarin kaa, mentii vaa sulkee sen pankkitili ja syötii ulkona lounasta. Meijän kanssa oli myös Morganin councillor ja Richard, joka oli Morganin paras paikallinen kaveri. Ku lähettiin ite lentokentälle meni koko auto hiljaseks. Lentokentällä oli myös meijän lisäks Johannes, Selina, Vale, Erin, Sophia, Thomas, ja jotain rotareita. Oli vaikeeta. Kun päästiin check-inistä läpi sano taulu jo et Morganin pitäs mennä turvatarkastuksen läpi. Se sit rupes halaan kaikkia vuorotellen, ja mä olin rivin päässä. Poraaminen alko kun Morgan halas ekaa tyyppiä, enkä lopettanu ennenku Morgan oli kadonnu turvatarkastukseen. Morgan on mulle tosi rakas, yks parhaista ketä oon täällä tavannu :) Loppuillan vieitn Johanneksen ja Bobin kanssa, mentiin jonnekki ulos taas syömää ja sit Bobille hengaa. Johannes onneks piristi mun iltaa tosi paljon, nukuin vielä Morganin sängyssa loppuajan mitä Aucklandissa olin.

Morgan ja mää, päällä Morganin lasit, rusetti ja mekko, jotka se kaikki lahjotti mulle :)

 Keskiviikkona olin yksin päivän, mut olin suunnitellu iltapäivälle et meen Selinan kaa ulos, kun sen piti ostaa kengät ja jotain sen tanssiaisiin. Selina asuu lähella Bobia muutenkin ni oli helppo tavata, mentii Handersonin kauppakeskuksee pyöriin sit. Illalla sen koulussa oli tanssiesitys, mitä menin kans kattoon. Selina oli stage manager, eli back stagella koko ajan. Oli ihan jees mut koska se oli kouluesitys ei kaikki menny kuitenkaa ihan nappiin :D Parhaimmat esitykset oli kun jokkut tanssi ihan yksin, parin tai ryhmän kanssa ei ihan synkannu kaikki liikkeet. Taas jotain mitä en ois ikina tehny ellen ois vaihtari, eika ollu ees suunniteltu juttu :)

 Torstaina sit olin vähän sekasin, vielä surullinen kun Morgan vasta lähti mut samaan aikaan pitäis olla innoissaan ku isä tulee käymään. Kauheen moni kysy multa et miltä tuntuu ku isä tulee käymään. No en tiiä vielä! Ja tietty Morganin lähteminen muistutti Oskarin ja Hermanin lähösta, ja sanoin perjantainaki hyvästit Anaïkselle, vaihtari joka kävi mun koulua. Vaikee siis päättää et mitä tuntee.

 Menin aamusta keskustaa ku Monique ajo Whangareista hakee mun isää ja haki mut matkalla kentälle. Ootin sitä sateessa 45min, ostin kahvin kahvilassa et voisin istuu lämpimässä ja kuivassa ja melkee unohin mun laukun sinne! Onneks oli rehellinen tyyppi myymässä, seuras mua ulos asti kysyyn et oliks se mun laukku. Nojoo ja sit kentälle. Ei tarvinnu ees kauheen kauaa oottaa et isä tuli porteista, melkee missas mut vaik olin ihan sen eessä :D Sit halattiin ja vaihettiin pari sanaa. Isä suomeks, mää englanniks. Ei suomi vaa enää suju! Kuis noloo!

 Mentii takas Whangareihin ja isä räpsi kuvia koko matkan ajan. Nojoo ihan ymmärrettävää, tää on nii eri näkönen paikka ku mikää muu ja tosi kaunis sellanen :) Tuli just hyvään aikaan ku ei ees kovin paljoo satanu sillä välin ku se oli tääl, saatiin aika paljon aurinkooki, vaik oli muuten koko viikko satanu, ja maanantaina sato taas ja kylmeni ihan törkeesti. (Toissa-aamuna oli 4 astetta lämmintä, päivällä auringossa 14 hrrr.) Heti samana iltana se tuli meijän rotary-kokoukseen, joka oli nyt aika erikoinen ku oli paikallisen korealaisen yhteisön järjestämä. Kesti myös erikoisen pitkään, ja oli aika pitkäveteinen :D Mut oli tosi kiva koska sai ruokaa! Ja se oli hyvää! Mä rakastan ruokaa!

Lollies!
Rotary. Kay, Caitlin, Jessica ja mä
RUOKAA
Korealaisten järjestämä konserttishow
Puhujina Food for Life, ja julisteessa miten laajalle tää idea on levinny.
 Lauantaina ja sunnuntaina pyörittiin enimmäksee ympäri Whangareita, mentii town basiniin, Parihakalle (se korkee mäki keskellä kaupunkia), rannalle Tutukakaan, keskustaan, ja mun kaikkiin host-koteihin käymään ainaki. Lauantaina Monique piti illallisen kaikille mun host-perheille, isälle ja Peterille, jolla isä asu sen ajan ku se tääl oli. Siel oli siis Peter, isä, minä, Garry & Kay, Monique & George, Jessica, Clair & Mike ja Anna. Oli siis aika pitkä pöytä. Oli tosi kiva ku isä tapas kaikki keillä oon asunu ja näki missä oon asunu. Tuntuu et kaikki mitä oon sille kertonu tarkottaa tavallaan enemmän, et se oikeesti ymmärtää mistä oon puhunu :)

Isä Whangarei Fallsilla
Peter ja isä
Pitää ottaa kuvia!!
 Lauantaiyön olin kans Peterillä ni pystyin herää sunnutaina sanoo taas heipat isälle. Sen kyyti lähti kotoo 5.30am, en lähteny mukaa. Halattii, sanottii moikat ja sit takas nukkuu :D Nukuin sit 11 asti, vihdoin ku sain nukkua ihan vapaasti niin pitkää ku vaa jakso. Illalla oli Nadinen 16-v synttärit thaimaalaisessa raflassa :)

Nadine (Saksa) ja Iris (Ranska)

Astrid (Tanska)
Theresa (Saksa)
 Tässä välissä Eetu (se suomalainen vaihtari Whangareissa) kutsu mut koulunsa tassiaisiin :) Tulee sekin sit koettua! En oo yhtään semmonen tyttö joka tykkää pukeutua ja meikata yms, mut onneks Eetukaan ei oo semmonen herra pinnallisuus. Voidaan siis molemmat kärsiä sen illan läpi yhessä! Oon nyt löytäny lainamekon, ja huhhuh minkä tuskan takana sekin oli. En tykkää. Vielä pitää kengät löytää, menisin mieluiten ilman :D Toivon vaan tosi kovasti et ite ilta on kiva, niin ei tarttenu turhaa kärsiä mekon sun muitten löytämisissä!

 Mut myös hyväksyttiin TTY:lle opiskelijaks!! JES! Kuka ois uskonu? No ei kukaan. Sen verran toivoo oli et ees jaksoin hakee tänä keväänä :D


22. toukokuuta 2013

Goodbye Morgan

Eilen lahti Morgan. Olin sen kaa koko paivan ja menin lentokentalle asti halaan. Ihan kauheeta. Nukuin sen sangyssa viime yon.
 

Morgan ♥