Morgan + isä

Menin Aucklandiin viime viikon maanantaina illalla et voisin sanoo Morganille heipat lentokentällä tiistaina. Jäin kuitenki Aucklandiin vielä torstaihin asti, kun sillon isä lensi tänne. Otin näitten lisäks vielä perjantain pois koulusta kun isä oli kylässä! Eli viime viikon saldo koulussa oli maanantai. Hyvä minä! Tän takia missasin Maori Performing Artsissa haka Ara Ngapuhin opiskelun ja nyt siitä pitäs olla esitelma tehtynä ens maanantaina....... Eikä siinä vielä kaikki, se pitää myös esittää, siis se haka! Joku sotatanssi mistä en oo aikasemmin ees kuullu! Kaikki muut luokassa on kapa hakassa, eli ne nyt tietää vaikka mitä eri hakoja. Sen siitä saa kun ei käy koulussa. Koitan siis ettii youtubesta jotai videoo mistä voisin harjotella :D

 Kuitenkin! Oli tosi kiva nähä Morgania taas, viimeks ku nähtiin itkettiin jo heipat ku suunniteltiin tää reissu vasta myöhemmin. Kiitti Bob! Sen idea! Me ei oikee tehty paljoo vikana päivänä niiku svenska pojkarin kaa, mentii vaa sulkee sen pankkitili ja syötii ulkona lounasta. Meijän kanssa oli myös Morganin councillor ja Richard, joka oli Morganin paras paikallinen kaveri. Ku lähettiin ite lentokentälle meni koko auto hiljaseks. Lentokentällä oli myös meijän lisäks Johannes, Selina, Vale, Erin, Sophia, Thomas, ja jotain rotareita. Oli vaikeeta. Kun päästiin check-inistä läpi sano taulu jo et Morganin pitäs mennä turvatarkastuksen läpi. Se sit rupes halaan kaikkia vuorotellen, ja mä olin rivin päässä. Poraaminen alko kun Morgan halas ekaa tyyppiä, enkä lopettanu ennenku Morgan oli kadonnu turvatarkastukseen. Morgan on mulle tosi rakas, yks parhaista ketä oon täällä tavannu :) Loppuillan vieitn Johanneksen ja Bobin kanssa, mentiin jonnekki ulos taas syömää ja sit Bobille hengaa. Johannes onneks piristi mun iltaa tosi paljon, nukuin vielä Morganin sängyssa loppuajan mitä Aucklandissa olin.

Morgan ja mää, päällä Morganin lasit, rusetti ja mekko, jotka se kaikki lahjotti mulle :)

 Keskiviikkona olin yksin päivän, mut olin suunnitellu iltapäivälle et meen Selinan kaa ulos, kun sen piti ostaa kengät ja jotain sen tanssiaisiin. Selina asuu lähella Bobia muutenkin ni oli helppo tavata, mentii Handersonin kauppakeskuksee pyöriin sit. Illalla sen koulussa oli tanssiesitys, mitä menin kans kattoon. Selina oli stage manager, eli back stagella koko ajan. Oli ihan jees mut koska se oli kouluesitys ei kaikki menny kuitenkaa ihan nappiin :D Parhaimmat esitykset oli kun jokkut tanssi ihan yksin, parin tai ryhmän kanssa ei ihan synkannu kaikki liikkeet. Taas jotain mitä en ois ikina tehny ellen ois vaihtari, eika ollu ees suunniteltu juttu :)

 Torstaina sit olin vähän sekasin, vielä surullinen kun Morgan vasta lähti mut samaan aikaan pitäis olla innoissaan ku isä tulee käymään. Kauheen moni kysy multa et miltä tuntuu ku isä tulee käymään. No en tiiä vielä! Ja tietty Morganin lähteminen muistutti Oskarin ja Hermanin lähösta, ja sanoin perjantainaki hyvästit Anaïkselle, vaihtari joka kävi mun koulua. Vaikee siis päättää et mitä tuntee.

 Menin aamusta keskustaa ku Monique ajo Whangareista hakee mun isää ja haki mut matkalla kentälle. Ootin sitä sateessa 45min, ostin kahvin kahvilassa et voisin istuu lämpimässä ja kuivassa ja melkee unohin mun laukun sinne! Onneks oli rehellinen tyyppi myymässä, seuras mua ulos asti kysyyn et oliks se mun laukku. Nojoo ja sit kentälle. Ei tarvinnu ees kauheen kauaa oottaa et isä tuli porteista, melkee missas mut vaik olin ihan sen eessä :D Sit halattiin ja vaihettiin pari sanaa. Isä suomeks, mää englanniks. Ei suomi vaa enää suju! Kuis noloo!

 Mentii takas Whangareihin ja isä räpsi kuvia koko matkan ajan. Nojoo ihan ymmärrettävää, tää on nii eri näkönen paikka ku mikää muu ja tosi kaunis sellanen :) Tuli just hyvään aikaan ku ei ees kovin paljoo satanu sillä välin ku se oli tääl, saatiin aika paljon aurinkooki, vaik oli muuten koko viikko satanu, ja maanantaina sato taas ja kylmeni ihan törkeesti. (Toissa-aamuna oli 4 astetta lämmintä, päivällä auringossa 14 hrrr.) Heti samana iltana se tuli meijän rotary-kokoukseen, joka oli nyt aika erikoinen ku oli paikallisen korealaisen yhteisön järjestämä. Kesti myös erikoisen pitkään, ja oli aika pitkäveteinen :D Mut oli tosi kiva koska sai ruokaa! Ja se oli hyvää! Mä rakastan ruokaa!

Lollies!

Rotary. Kay, Caitlin, Jessica ja mä

RUOKAA

Korealaisten järjestämä konserttishow

Puhujina Food for Life, ja julisteessa miten laajalle tää idea on levinny.

 Lauantaina ja sunnuntaina pyörittiin enimmäksee ympäri Whangareita, mentii town basiniin, Parihakalle (se korkee mäki keskellä kaupunkia), rannalle Tutukakaan, keskustaan, ja mun kaikkiin host-koteihin käymään ainaki. Lauantaina Monique piti illallisen kaikille mun host-perheille, isälle ja Peterille, jolla isä asu sen ajan ku se tääl oli. Siel oli siis Peter, isä, minä, Garry & Kay, Monique & George, Jessica, Clair & Mike ja Anna. Oli siis aika pitkä pöytä. Oli tosi kiva ku isä tapas kaikki keillä oon asunu ja näki missä oon asunu. Tuntuu et kaikki mitä oon sille kertonu tarkottaa tavallaan enemmän, et se oikeesti ymmärtää mistä oon puhunu :)

Isä Whangarei Fallsilla

Peter ja isä

Pitää ottaa kuvia!!

 Lauantaiyön olin kans Peterillä ni pystyin herää sunnutaina sanoo taas heipat isälle. Sen kyyti lähti kotoo 5.30am, en lähteny mukaa. Halattii, sanottii moikat ja sit takas nukkuu :D Nukuin sit 11 asti, vihdoin ku sain nukkua ihan vapaasti niin pitkää ku vaa jakso. Illalla oli Nadinen 16-v synttärit thaimaalaisessa raflassa :)

Nadine (Saksa) ja Iris (Ranska)

Astrid (Tanska)

Theresa (Saksa)

 Tässä välissä Eetu (se suomalainen vaihtari Whangareissa) kutsu mut koulunsa tassiaisiin :) Tulee sekin sit koettua! En oo yhtään semmonen tyttö joka tykkää pukeutua ja meikata yms, mut onneks Eetukaan ei oo semmonen herra pinnallisuus. Voidaan siis molemmat kärsiä sen illan läpi yhessä! Oon nyt löytäny lainamekon, ja huhhuh minkä tuskan takana sekin oli. En tykkää. Vielä pitää kengät löytää, menisin mieluiten ilman :D Toivon vaan tosi kovasti et ite ilta on kiva, niin ei tarttenu turhaa kärsiä mekon sun muitten löytämisissä!

 Mut myös hyväksyttiin TTY:lle opiskelijaks!! JES! Kuka ois uskonu? No ei kukaan. Sen verran toivoo oli et ees jaksoin hakee tänä keväänä :D